Lomamatkalla Egyptissä ei voi välttyä itänaapurimme asukkaiden seuralta, sillä he kansoittavat maan lomakohteet samaan tapaan kuin Turkin lomakohteet. Nykyään heitä tosin tuntuu olevan kaikkialla. Ei se minua haittaa, ja ymmärrän kyllä hyvin, miksi he omasta maastaan haluavat pois.
Lomalla on aikaa seurailla kansamatkustajien puuhia. Seurasin venäläistä lastenkasvatusta. Pelkistettynä venäläinen ydinperheen malli koostuu nuoresta, hoikasta naisesta, yhdestä lapsesta ja miehestä, joka voi olla kaikkea mahdollista kaljuuntuneesta, pulskistuneesta ja selvästi vaimoaan vanhemmasta ei-niin-atleettiseen nuoreen mieheen. Olen elänyt näihin päiviin asti tapaamatta yhtäkään komeaa tai hyvännäköistä venäläismiestä. Sellaisia ei vain ole.
En voinut olla miettimättä naisten motiiveja lasten saantiin sellaisten miesten kanssa. Eikä siinä vielä kaikki, miehet tuntuvat elävän ihan omaa elämäänsä. He eivät ole länsimaisittain osallistuvia isiä ja lastensa huoltajia, vaan korkeintaan perheensä mukana maleksivia rahoittajia. Lasten kasvatus tuntuu itänaapurissa olevan kokonaan naisten vastuulla. Isä saattoi murahtaa jotain lapselleen, mutta yleensä kurinpitokin tapahtui äidin toimesta. Entäpä millainen kurinpito? Lapsia itketettiin surutta, ja heitä toruttiin kovaäänisesti ja saarnaten. Ymmärsin riittävästi pelkästä äänenpainosta ilman yhteistä kieltä. Länsimaissa tai ainakin Pohjoismaissa kovasti korostettava lasten fyysinen koskemattomuuskaan ei itänaapurissa tunnu toteutuvan.
Mikä sitten on oikein? Viime aikoina julkisuutta on saanut ranskalainen vanhemmuuden malli, jossa perhe muotoutuu vanhempien parisuhteen ympärille. Ranskalaisessa mallissa vanhemmat eivät ala elämään lastensa ehdoilla, vaan lapset tulevat osaksi perhettä ja parisuhdetta. Vanhemmat pitävät huolta omasta ajastaan ja parisuhteestaan myös pienten lasten vanhempina. Mallissa työssäkäyviä vanhempia ei syyllistetä eikä kodeissa lapsia hoitavia äitejä palvota. Lasten kannalta tulokset ovat ilmeisen hyviä.
Meillä Suomessa on nyt iso teema kotihoidontuki ja sen perustelut. Hallitus kaavaili tuen rajaamista alle kaksivuotiaisiin, ja vaikkei se vielä toteutunut, alkaa julkisuudessa saada jalansijaa koko järjestelmää vastaan. Järjestelmä kuulemma todellisuudessa estää maahanmuuttajaäitejä integroitumasta yhteiskuntaan ja pidättää muutenkin vähätuloisia pois työelämästä. Niin tai näin, äitiys, vanhemmuus ja lasten kasvatus tuntuvat olevan Suomessa välillä tabuja. Niihin ei voi koskea tai puuttua saamatta heti nenilleen.
Niin tai näin, jokainen löytää takuulla itselleen sopivimman tavan olla vanhempi. Suomalaisittain, ranskalaisittain tai venäläisittäin. Tai jotain sinne päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti