Kirjastossa

Kollegani suositteli lukemaan Miika Nousiaisen kirjan Metsäjätti. Se kuulemma tuo esiin hyviä ajatuksia yt-neuvotteluista. Eilen illalla kirjauduin iPadilla Anders verkkokirjastoon. Se on oman maakuntamme verkkokirjasto, jonka avulla voi hallinnoida omia varauksiaan, hakea aineistoa ja tehdä vaikka mitä kirjastoon liittyvää. Varasin Metsäjätin, laitoin noutopaikaksi pääkirjaston ja jäin odottelemaan.

Tänään aamulla, melkein heti kun kirjastovirkailijat olivat tulleet töihin, sain sähköpostiini viestin, että varaukseni on noudettavissa. Hinta 0 euroa. Ajattelin, että saavatkohan kirjastoihmiset koskaan palautetta siitä, miten uskomattoman hyvää palvelua suomalainen kirjasto tarjoaa kansalaisille. Kirjasto on tärkeä sivistyksen ja lukutaidon kehittäjä. Se tuottaa palveluja varallisuudesta riippumatta. Kokkolassa pääkirjasto sijaitsee ihan keskustassa ja toimii kohtauspaikkana. Sen palvelut ovat kenties yksi käytetyimmistä julkisista palveluista. Toivottavasti osaamme arvostaa riittävästi sitä, että meillä on kirjasto, jossa on ammattilaiset töissä. Saamme sieltä neuvontaa halutessamme ja pääsemme käsiksi klassikoihin, uutuuksiin tai harvinaisempiin tuttavuuksiin. 

Kun asuin Saksassa ja tein gradua, ymmärsin lopulta, miten hieno asia suomalainen kirjastolaitos on. Lopetin kirjojen kalliiksi moittimisen. Tottakai ne ovat kalliita, kun painosmäärät ovat pieniä. Saksassa kolme kertaa isomman kaupungin kirjasto vastasi 80-luvun ala-asteeni sivukirjaston valikoimia. Kokkolassa kirjastoautostakin saa ajankohtaisempaa ja monipuolisempaa kirjallisuutta. Ehkä Saksassa ostetaan enemmän kirjoja. Kuvittelisin, että juuri ne, joille kirjat ja lukeminen antaisivat eniten, eivät niitä kuitenkaan ymmärrä ostaa. 

Pojilla on karkeasti arvioiden 130 kirjaa enkä laske määrään mukaan sarjakuvapokkareita. Luen heille edelleen ääneen esimerkiksi Mauri Kunnaksen kirjoja. He eivät kuitenkaan ole ihan kaltaisiani lukutoukkia. Lapsena ja nuorena kiikutin kirjastoautosta joka viikko sylillisen kirjoja kotiin. Nykyään luen aina kun on aikaa. Sitä on liian harvoin.

Kokkolan kirjastossa kootaan suuren suosion saaneita kirjakasseja eri aiheista. Idea on loistava. Kassit on nimetty eri teemoilla, on elämäkertoja, seikkailua, romantiikan nälkäisille, elämää nähneille naisille ja vaikka mitä. Kassien avulla tulee lainanneeksi sellaisia kirjoja, joista ei muuten tietäisi kenties mitään. Otin itse tänään mukaani Selviytymistarinoita. Kassista paljastui kahdeksan kirjaa, mukana Natascha Kampuschin kirja ja romanialainen elokuva, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Aloitin jo Metsäjätin ja nyt lähden sänkyyn jatkamaan sitä.