Istun mökkimme tuvassa ja katson järven liikkeitä pilvisenä syyspäivänä. Puoden lehdet ovat varisseet alas yhtä rannan koivua lukuun ottamatta, joten näkymä on avara ja paljas. Vesi on matalalla, ovat laskeneet sitä voimalaitoksiin tänä syksynä paljon. Tuulee lännestä päin, kuten täällä melkein aina. Jos tuuli kääntyy kesällä itään, tietää se yleensä helteitä. Toissapäivänä tuuli kääntyi hetkeksi aikaa pohjoiseen. Mökkimme sijaitsee etelätontilla, eikä pohjoistuuli pääse sitä pahemmin tuivertamaan.
Joitakin vuosia sitten pidin matkaa tänne Itä-Suomeen pitkänä ja suhtauduin koko mökkiin pikemminkin kielteisesti. Elin elämäni kriisiä ja suhtautumiseni johtui minusta, ei mökistä. Siksi iloitsen tänään tästä paikasta enemmän kuin koskaan. Keskellä kiireisen arjen on aivan korvaamatonta tulla paikkaan, jossa voi riisua kellon ranteestaan, laittaa puhelimen äänettömälle ja nauttia elämästä. Voin kuunnella 11-vuotiaan onnellista kikatusta, saunoa aamua iltaa ja hakea voimaa pulahtamalla kuusiasteiseen järveen. Voin nukkua yöni heräilemättä työasioihin ja lukea puolen vuoden Kodin Kuvalehdet. Voin tehdä puutöitä ja käydä kävelylenkillä. Voin myös juosta lyhyemmän (8 km) tai pidemmän (15 km), jos siltä tuntuu. Voin istua perheen kanssa tv:n äärellä, pelata mustaa pekkaa kerta toisensa jälkeen keittiön pöydän ääressä ja nauttia yhdessäolosta.
Tulo tänne on joka kerran yhtä vapauttavaa. Istutaan kuusi tuntia autossa, lapset nukkuvat ja me vanhemmat ajamme vuorotellen. Kaupassa käydään Iisalmessa tai Siilinjärvellä, tankataan Pyhäsalmessa. Samalla kenties syödään, ellei oteta pizzoja mukaan jo Kokkolasta. Mökkimatkat ovat rutiinia ja niihin liittyy vuosien mittaan meidän perheessä syntyneitä perinteitä. Ne ovat arvokkaita muistoja, jotka kuuluvat meidän perheellemme.
Mökillä syödäänkin eri lailla. Ostetaan paikallista leipää ja karjalanpiirakoita, grillataan joka päivä. Keitetään iltapäiväkahvit puuhastelun lomassa. Otetaan päiväunet, jos siltä tuntuu. Usein tuntuu.
Jatkan katsomista järvelle, joka muuttuu joka hetki. Odotan poikia ja puolisoa kalastamasta, jotta päästään puiden kaatoon. Se on minun lempipuuhaani ja sitä täällä riittää. Voi Kurjenmiekka, miten rakas olet minulle. Ikioma mökki.
Omalta tontilta voi löytää kaikenlaista. Kuten vaikka kantarelleja lokakuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti