Meillä on yhteiskunta, jossa hyvinvointi jakaantuu aina vain enemmän ja enemmän. Meillä on yhteiskunta, jossa puhutaan paljon työssäjaksamisesta, kiusaamisesta ja pahoinvoinnista. Meillä on myös yhteiskunta, jossa yksilön oikeudet useimmiten ohittavat yhteisen hyvän. Miksei hyvää riitä kaikille?
Meillä on yhteiskunta, jossa suuri osa odottaa yhteiskunnan olevan vastuussa mitä moninaisemmista asioista. Sellaisen ajattelutavan mukaan jopa oma hyvinvointi on riippuvainen toisten ihmisten teoista. Kuuntelin keskiviikkona psykologia kertomassa työhyvinvoinnista, ja jokaisen itsensä omasta vastuusta paitsi itsestään, myös kanssaihmisistään. Miten minä itse voin edistää hyvinvointia, omaani ja toisten?
Julkisuudessa on viime aikoina ollut surullisen paljon uutisia perhesurmista. Eilen julkaistun raportin mukaan suurimmassa osassa tekijä oli kertonut ajatuksistaan etukäteen. Voisitko elää itsesi kanssa, jos elämässään epätoivoiseen tilanteeseen ajautunut lähimmäinen olisi kertonut sinulle ajatuksistaan tappaa omat lapsensa, toteuttaisi kertomansa myöhemmin etkä sinä olisi tehnyt mitään estääksesi sitä? Syyllisten hakeminen jälkikäteen ei tuo takaisin ketään henkensä menettänyttä, mutta kenties se tuo enemmän ajattelun aihetta siitä, miten pitäisi toimia.
Kun kahdeksanvuotias lapsi palautetaan huostaanoton jälkeen isälleen ja tämän naisystävälle lukuisista lastensuojeluilmoituksista huolimatta, on pakko miettiä mistä se johtuu. Vedotaanko taas rahaan ja kustannuksiin vaiko isän oikeuksiin? Lasta pahoinpideltiin päivittäin sitomalla hänet sänkyyn ja hakkaamalla. Viimeisenä yönä lapsi pahoinpideltiin henkitoreisiin ja hän kitui useita tunteja ennen kuolemaansa. Onko tämä hyvinvointivaltio?
Tässä hyvinvointivaltiossa pelastetaan ulkomailta asti kulkukoiria hyväntekeväisyyden nimissä. Tässä hyvinvointivaltiossa annetaan tapahtua järkyttävää perheväkivaltaa kenenkään välittämättä. Tässä hyvinvointivaltiossa lapsensa tappanut isä peittää kasvonsa oikeudessa ja toivoo syyntakeettomuutta. Sen nähdessäni oli pakko myöntää, miksei tässä yhteiskunnassa ole kuolemanrangaistusta.
Ihan pahaa tekee kun lukee uutisia tuosta tapauksesta :( Hirveää!!! Vanhassa työpaikassa näin nuoria joilla ei kotona ollut hyvä olla ja kyllä se oli raastavaa katsottavaa. Varsinkin kun usein tuntui ettei koululla edes kuraattorilla ollut paljon valtaa puuttua asioihin vaikka lapsi pyytäisi apua, jos sosiaalityöntekijää ei kiinnosta tai eivät kerkeä auttamaan tarpeeksi. Aika pitkälle asiat päästetään ennen kuin lain puitteissa voidaan edes puuttua.
VastaaPoistaOn ihan naurettavaa että näitä kriminaaleja Suomessa vielä suojellaan ja saavat esim. tulla oikeuteen kasvot peitettynä. Täällähän ei sellainen vetelisi. Amberin listalta löytyy netistä ihan kaikkien katsottavana seksulaalirikollisten kuvat (myös tästä meidän alueelta), nimet, osoitteet ym. Ja lista ei suinkaan ole vaan raiskaajien tmv. lista vaan ihan pienimmästäkin lapseen kohdistuvasta rikoksesta esim. kourimisesta tai ehdottelemisesta saattaa jo saada naamansa listalle, samoin lapsipornon hallussapidosta. Täällä on muuten kovasti ihmetelty uutisissa ja henkilökohtaisesti minulle sitä miten Norjan massamurhaaja sai vain 21v. Täällä hän olisi saanut jokaisesta murhasta erikseen elinkautisen ja ne olisi laskettu yhteen, ja osavaltiosta riippuen, kuolemantuomiohan se olisi ollut.
Voi tätä maailman menoa!
Niinpä niin. Suomessa on aika paljon oikeusoppineelta julkisesti sanottu, että tämä Eerikan tapaus lienee maamme iljettävin rikos. Silti silmänsä sulkijoita on ollut aivan liikaa. Puolisoni joutui sanomaan minulle viikonloppuna, että ehkä sinun kannattaisi lopettaa itsesi kiduttaminen, kun luin lehtijuttuja entisestään pakahduttavampi tunne rinnassani. En ole koskaan aiemmin reagoinut yksittäiseen rikokseen yhtä voimakkaasti.
VastaaPoistaMeillähän elinkautinen on yleensä 12 vuotta ja vain harvoja ei armahdeta. Muutoin ensikertalainen istuu vain puolet tuomiostaan. Lähtökohtana lienee, että vapausrangaistuksen aikana oppii liikaa pahoja tapoja ja siksi pyritään minimoimaan vankeusrangaistuksen kesto.
Lapsillahan ei tässä maassa ole juuri mitään oikeuksia. Yleinen asenne on, että he ovat häiriöksi. Paljon on vielä tehtävää sillä saralla, ennenkuin voidaan oikeasti puhua sivistysvaltiosta.