Ajoin aamulla kukon laulun aikaan Toholammille, jota lähestyessä koulumatkalla olevien oppilaiden määrä kasvoi kasvamistaan. Oli pieniä tyttöjä ja poikia pyörien selässä, reput selässä ja pyöräilykypärät päässä. Oli vähän isompia tyttöjä ja poikia bussipysäkeillä odottamassa koulukyytiä. Oli pieniä koululaisia vaalenapunaisissa vaatteissa, isä mukana pysäkillä saattamassa. Maalla koulumatka voi olla paitsi pitkä, myös aika vaarallinen. Alakoululaisen pyöräily kouluun valtatietä pitkin, josta puuttuu pientareet ja jossa ajetaan 100 km/h, ei välttämättä tunnu turvalliselta.
Omien lasten koulutaival jatkuu tutussa koulussa uusien opettajien johdolla. Kuopus pakkasi reppunsa jo viikonloppuna, kun esikoiselle piti minun teroitella kyniä vielä eilen kellon lähetessä puolta yötä. Onneksi ei sentään tarvitse kaikenlaisia tuoksukumeja ja kimmeltäviä geelikyniä ostella, eikä edes uutta reppua.
Kouluun pojat matkaavat itse pyörillä. Matka kulkee puiston läpi ja on pituudeltaan kilometrin verran. Itselläni oli alakoulussa koulumatkaa suuntaansa 2,5 km ja yläkouluun ja lukioon noin viisi. Se tuntui niin pitkältä, että olen pitänyt aikuisena huolen, ettei omilla lapsilla ole pitkää koulumatkaa. Lyhyestä matkasta huolimatta he saavat joskus huonolla säällä autokyydin kouluun.
Turvallista kouluvuotta kaikille koululaisille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti