Perhossa töissä

Töissäni on tapahtunut muutoksia ja olen palaamassa takaisin kokopäiväisesti entiseen työhöni aikuiskoulutuspäälliköksi luonnonvara-alalle. Teen töitä kolmessa eri paikassa maakunnan alueella. Organisaatiossamme oli päällikkötehtäviä auki, ja sain tehtävän, jonka kaltaista olin jo hoitanut reilut kaksi vuotta. Se oli minulle mieluinen tehtävä. 

Tänään olin pitkästä aikaa yhdessä toimipaikassamme Perhossa, jossa järjestetään maatalous-, hevostalous- sekä luonto- ja ympäristöalan koulutusta. Perhoon tulee matkaa kotoa noin 100 km. Paikka on minulle tärkeä jo siksikin, että aikaisempi hevoseni Stefi on haudattu sinne. Ihan ensimmäiseksi ajoin haudalle ja sytytin kynttilän haudalle. 

Stefin viimeinen leposija sijaitsee kauniissa männikössä. Siellä sen on hyvä olla, ilman kipua. 

Päivän mittaan minulle varmistui ajatus siitä, miten kiitollinen saan olla työstäni. Saan tehdä töitä mukavien, välittömien ja ammattitaitoisten ihmisten kanssa, joilla on jalat maassa. Saan syödä parasta mahdollista oppilaitosruokaa lounaaksi. Tänään sain mahdollisuuden kiertää kaikki paikat läpi. Ja niitä Perhossa riittää, oppilaitoksella on todella hyvät tilat ja oppimisympäristöt. Koko miljöö on voimaannuttava.

On hienoa saada tehdä työtä, jossa oppii joka päivä uutta. Tänään opin, että ruokohelpi niitetään touko-kesäkuussa ja se on todella hyvä kuivike oljen korvikkeena. Kuivan korren kanssa ei ole syksyllä puitavan viljan oljen homehtumisongelmia. Aloin miettiä parin ruokohelpipaalin hankkimista oman hevoseni pihattoon. Siinä olisi lopputalven kuivikeongelma ratkaistu. 

Perhossa porsaita syntyy vuodessa noin 1000. Aika hyvinvoivan näköisiä, vai mitä?

Emakko saa keskimäärin 2,2 pahnuetta vuosittain. Emakon elämä on noin kolmen vuoden mittainen. Emakko painaa noin 200 kg, ja aika vaikuttavan kokoinen se kyllä onkin!