Joskus tuntuu, että kotikaupunkini ja vakituisen työhuoneeni sijaintipaikkakunnan välillä on pidempi matka kuin 45 km. Noin 30 km:n kohdalla osa radiokanavista alkaa säristä. Minulle se tarkoittaa, että maaseutu alkaa. Kotikaupunkini on kaikkea muuta kuin kaupungistumista ilmentävä metropoli, mutta silti se on erilainen kuin sitä ympäröivä maakunta.
Rakastan asumista kaupungissa. Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni taajaman ulkopuolella, siihen aikaan kaukana kaikesta. Vihasin jatkuvaa pyöräilyä ihmisten ilmoille ja sitä, ettei meillä näkynyt kaapelikanavia. Kauppaan meno tiesi kilometrien mittaista pyöräilyä eikä baarista ollut rahaa ajaa taksilla kotiin. Oli siinä paljon hyviä puoliakin. Sain asua rauhallisessa miljöössä, tallille oli lyhyt matka, heräteostot jäivät tekemättä ja baarissakin tuli oltua äidin autolla.
Kun myöhemmin pääsin asumaan palvelujen ääreen, päätin etten koskaan enää asu syrjässä. Kaikki pyöräilyetäisyydellä, kiitos, siitäkin huolimatta, että auto on nykyään useimmiten alla. Autossa istun joka päivä ja kilometrejä tulee joskus satoja yhdessä päivässä. Tässä työssä pitää tykätä ajaa. Ei saa pelätä pimeyttä tai liukkaita kelejä, hirviä tai peuroja, rekkoja tai muita tiellä liikkujia. Miksi pelkäisinkään.
Tänään ajoin Toholammille. Matka kestää noin tunnin ja liikenne tähän suuntaan on rauhallista. Matkalla näin yhden nuoren miehen tarpomassa työhaalarissa tien poskessa, oli varmaan menossa jollekin maatilalle töihin. Lähes perillä näin naisen lenkkeilemässä verryttelypuvussa. Sen ikäinen lenkkeilijä ei kotikaupungissani lenkkeilisi urheiluseuran verryttelypuvussa. Kaikilla kun on juoksutrikoot ja juoksupaita. Verkkapuku on niin last season.
Maaseudun ihmiset ovat erilaisia ja samalla hyvin samanlaisia. Maaseudulla työperäinen maahanmuutto on arkea, maatilayrityksen liikevaihto voi olla kymmenkertainen paikalliseen parturi-kampaajaan verrattuna. Me keskipohjalaiset olemme omalla tavallamme vaatimattomia. Ja silti olemme kuin kotonamme niin kaupungissa kuin maallakin. Niin kuin minäkin viime viikolla latva-artisokkia nauttien Mannerheimintiellä, leipomo Limbun maalaisleipää ostaen ja sitä illalla kotona syöden. Urbaani maalainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti