Kaupallisilla radiokanavilla on tänä talvena kuulunut säännöllisesti yksityisen kauneuskirurgiaan erikoistuneen hoitolaitoksen mainoksia. Eri teemoista tietenkin. Mainoksissa reipasääniset naiset juttelevat tuttavallisesti kohentuneesta ulkonäöstä, oli kyse sitten vatsan rasvaimusta, rintojen kohotuksesta tai jenkkakahvojen poistosta. Lopussa kilautetaan kuoharit. Mainoksissa muistutetaan siistiin muotoon puetusta osamaksusopimuksesta. Toisin sanoen rasvaimun tai silikonirinnat voi hankkia myös velaksi.
Sattuneesta syystä olen ollut plastiikkakirurgin operoitavana useita kertoja. Arpien lukumäärää en edes tiedä, niin paljon niitä on. Olen saanut julkisella puolella helsinkiläisen huippuammattilaisen palveluja yllin kyllin ja olen niistä kiitollinen. Se, että itselläni operaatioilla on korjattu sairauden jälkiä ei vähennä plastiikkakirurgian arvostustani tai pyrkimystä keskittämään plastiikkakirurgia vain sairauksien tai onnettomuuksien korjailuun. Jokainen voi tehdä omalle kropalleen ihan mitä haluaa ja maksaa siitä juuri niin paljon kuin lompakko kestää.
Sen sijaan minua huolestuttaa tällainen kauneuskirurgian arkipäiväistyminen. On aivan selvää, että mitä useampi julkisesti ilmoittaa leikkauttaneensa itseään paremman ulkonäön toivossa, sitä arkipäiväisemmäksi toiminta muuttuu. Näemme Hollywoodin julkkiksissa tilanteen, jossa jokainen on pyrkinyt parantelemaan ulkonäköään kirurgin veitsen tai ruiskun ja hammaslääkärin avulla. Luonnollisia ihmisiä ei löydy enää lainkaan tässä vitivalkoisten hammaskuoririvistöjen, kiristettyjen kasvojen, pumpattujen huulien ja kohotettujen povien kyllästämässä viihdeteollisuudessa. Jotenkin sen vielä ymmärtää, jos ihmisen kapitaali on hänen ulkonäkönsä. Mutta sitä en oikein osaa ymmärtää, että liian pienien rintojen aiheuttamaa heikkoa itsetuntoa parannetaan parikymppisenä pikkukaupunkilaisena osamaksulla maksettavilla kohotetuilla rinnoilla. Tämä on ainakin paikallisen alusvaatekauppiaan mukaan levinnyt jo meidänkin leveyksille.
Toivon koko sydämestäni, ettei kenenkään itsetunto tai elämisen oikeutus ja onni riipu ulkonäöstä. Kauneus on katoavaista on sanonta, joka kiteyttää sisälleen kaiken olennaisen. Ulkonäön varaan rakennettu minuus johtaa pahimmillaan kierteeseen, jolle ei ole loppua. Olemme nähneet näitä surullisia ja säälittäviä esimerkkejä julkisuudessa jo nyt ihan riittävästi. Nenänvarsien muokkaus tai silmäluomien muotoilu on Kiinassakin saanut valtavat mittasuhteet, kun kasvava ja vaurastuva keskiluokka kuvittelee löytävänsä onnen länsimaisesta kauneusihanteesta.
Pahinta tässä kaikessa on, että pienenkin botoxruiskun tuloksen näkee. Lauantaina näin parinkymmenen vuoden tauon jälkeen erään ihmisen, jolla homma oli päässyt karkaamaan käsistä. Ensimmäinen tunne luonnottomia kasvoja katsoessa on epäusko, sitten tulee suru. Kuinka nopeasti ihminen voi sokeutua omalle peilikuvalleen?
Ollaan ylpeitä itsestämme juuri sellaisina kuin olemme. Niin minäkin olen, kaikkine arpineni. Ja voit uskoa, että yhtäkään niistä en haluaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti