Viime vuosina kirjailijoiden tähtitaivaalla on pysytellyt virolaissukuinen Sofi Oksanen, joka kirjoitti ensin kirjan Puhdistus ja sittemmin kirjan Kun kyyhkyset katosivat. Luin Puhdistuksen jo ennen kuin se palkittiin Finlandia-palkinnolla. En ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään, mitä järisyttävän uutta kirja toi eteläisen naapurimaamme Viron historiasta miehitysvallan aikana ja lähihistoriassa. Kätyritoimintaa, lähimmäisten kavaltamista, prostituutioa ja ihmiskauppaa. Niin?
Kasvoin kodissa, jossa suhtautuminen Neuvostoliittoon oli poikkeuksellisen kriittistä. Se johtui paitsi äitini evakkotaustasta, myös isäni amerikkalaissuuntautumisesta. Isäni matkusteli Yhdysvalloissa jo 70-luvulla ja koko 80-lukulaisen lapsuuteni perheessämme asui lukuisia amerikkalaisia vaihto-oppilaita. Meillä käsiteltiin kommunismiin ja sosialismiin liittyviä ikävämpiä lieveilmiöitä avoimesti. Muistan, kuinka kuudesluokkalaisena istuin kerran Ladassa keskustasta Sannanrannalle. En kertonut asiasta kotona. Perheessämme ei koskaan olisi voitu ajatellakaan Ladaa, Skodaa, Wartburgia tai jotain muuta itäautoa. Yhden kesän perheessämme tosin ajettiin puolalaisella Zastavalla. Mutta sitä valmistikin Fiat ja myi Hankkija.
Näin aikuisena osaa jo ottaa perspektiiviä omaan kasvatukseensa. Omani oli aikaansa edellä, mutta erityisen neutraaliksi sitä ei voi sanoa. Kasvatukseni oli erittäin länsiorientoitunutta. Se ei voi olla vaikuttamatta suhtautumiseeni itänaapuria kohtaan, tai siihen, etten edelleenkään ole koskaan vieraillut Venäjällä. Mutta saan kiittää kasvatuksessani sitä, että meillä ei ainakaan suometuttu tai oltu rähmällään. Perheemme oli niin erilainen, että neuvostovirolaisen mieskuorovierailujen yhteydessä meille piti majoittaa kuoron kommunistikätyrikin. Varmuuden vuoksi, siis kuoron toimesta tietenkin.
Tätä taustaa vasten en todellakaan ymmärrä mitä uutta siinä voi olla, että nyt kirjoitetaan romaanissa millaista elämää neuvostovallan aikana Virossa oikeasti elettiin. Puistelin päätäni, kun koulutetut ihmiset vouhkasivat Viron historian tuntemisesta Puhdistus -elokuvan myötä.
Ymmärrän, että Virolla on synkkä miehitysvallan aikainen historia. Mutta kun lähihistoriaan kuuluu oman vartalon myynti elintasokuilun kaventamiseksi, rikollisuus, hurjat tuloerot ja venäläisväestön totaalinen ihmisoikeuksien polkeminen, olen sitä mieltä, että Virolla on vielä pitkä matka edessään oman historiansa selvittämiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti