Maalla töissä kulkeva kaupunkilainen kirjoittaa elämästään, työstään, tekemisistään ja ajatuksistaan keskellä ruuhkavuosia.
lauantai 29. lokakuuta 2011
Fashion´s Night Out
Osallistuin 1,5 vuotta sitten ensimmäistä kertaa pidettyyn paikalliseen muoti-iltaan. Vuosi sitten olin työmatkalla ja keväällä lomailimme samaan aikaan Thaimaassa. Nyt olin paikkakunnalla, ja täysillä mukana. Pientä vaihtelua arkiseen aherrukseen on saada pukea joskus päälleen huippumuotia, tulla meikatuksi ja hiukset laitetuiksi ammattilaisten toimesta.
Tällä kertaa meikki oli kyllä niin vahva, että jopa kutakuinkin kaikenlaisiin peilikuviin tottunut minä yllätyin hieman, kun kurkistin peiliin. Hiukset oli leikattu pari päivää aiemmin hyvin lyhyiksi, joten niihin laitettin yksinkertainen vesikampaus. Irtoripset ulottuivat melkein kulmakarvoihin asti. Ei ihme, että ne suorastaan painoivat luomien ulkonurkkia alaspäin. Ei ikinä ripsipidennystä näihin ripsiin! Kun napsin tupsuja pois seuraavana päivänä, ymmärsin miltä kuopuksesta tuntuu parturissa. Minusta tuntui, että imagoani loukattiin jokaisen tupsun mukana lähteneiden ripsien menettämisellä. Lohduttaudun ajatuksella, että onneksi sain kokeilla tätä riemua ilmaiseksi.
Itse näytös oli huikea. Olin ainoa aikuinen nainen, tai siis ainakin sellainen, jonka ikä lähestyy keski-ikää. Olla 38-vuotiaana ja lyhyttukkaisena korkeintaan 25-vuotiaiden, pitkähiuksisten ja kuulasihoisten laiheliinien joukossa vaatii jo hieman itsetuntoa. Onneksi olin sentään pisin. Ja olihan sillä iällä merkitystäkin. Ei ole hyvä, että kaikki mallit ovat nuoria tyttöjä, kun merkittävin asiakaskunta kuitenkin on yli 40-vuotiaat naiset. Heillä on jo halua, rahaa ja näkemystä satsata itseensä.
Näytöksessä oli yksi miesmallikin. Ihmettelin jonkin aikaa, miksi hän niin kovasti katsoi minua. Minusta se oli vähintäänkin outoa. Samalla ymmärsin, miten helposti ikäiseni naiset voivat langeta nuorten miesten pauloihin. Mutta minä en ole mikään puumanainen, joka innostuisi 25-vuotiaan mallipojan lähentelyistä. Huvitti koko juttu. Minulla on ihana puoliso, joka jaksaa sävähdyttää päivästä toiseen. Kun katson häntä, näen ihmisen, jonka kanssa jaan koko elämäni ja johon olen edelleen aivan hulluna.
Viimeinen asuni maksoi yhteensä lähes 4000 euroa, vaikka kengät olivat omani. Se saattoi jopa syrjäyttää yhden valkoisen turkin, jota kannoin Marilyn Monroen tyyliin muotinäytöksessä joskus vuonna 1995. Näin sitä palataan takaisin menneeseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti